Viikon kasvo: Paula Keskinen
Hei!
Olen kieltenopettaja Paula Keskinen ja opetan tällä hetkellä nuoremmille oppilaille englantia ja saksaa ja vanhemmille oppilaille ruotsia. Lisäksi toimin apulaisrehtorina ja opettajakunnan puheenjohtajana. Opettajana minulla on ”juhlavuosi” meneillään: aloitin työni koulun ensimmäisenä kieltenopettajana lähes 30 vuotta sitten. Taitaa olla niin, että olen opettanut vuosien aikana miltei kaikkia kouluamme käyneitä oppilaita. Nyt oppilaina on jo entisten oppilaiden lapsia!
Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Suomen itäisellä rajalla Vainikkalassa. Päivittäin asemalle saapuva kansainvälinen juna matkustajineen sai minut haaveilemaan matkustamisesta ja kieltenopiskelusta ja siitä se ajatus sitten lähti! Tulin Jyväskylään opiskelemaan ja sille tielle jäin.
Ensimmäinen kosketukseni steinerpedagogiikkaan oli pianonsoitonopettajani, joka toimi lastentarhanopettajana steinerpäiväkodissa Lappeenrannassa. Myöhemmin tapasin hänet tämän työn merkeissä Tampereella.
Kuluneisiin vuosikymmeniin opettajana mahtuu niin paljon muistoja, että muistelmat suorastaan vaativat tulla kirjoitetuiksi, sitten joskus. Nyt voin toivottavasti keskittyä vielä monta vuotta kehittämään kieltenopetusta niin että oppilaista tulisi mahdollisimman kielitaitoisia, kielitietoisia, monikielisiä ja monikulttuurisuutta ymmärtäviä.
On hienoa päästä opettamaan kielitaidon alkeita pienille ekaluokkalaisille, joiden jäljittely- ja ulkoaoppimiskyky on huikeimmillaan. Rohkeus ilmaista itseään vieraalla kielellä kasvaa vähitellen kannustavassa oppimisympäristössä ja hyvä itseluottamus auttaa edistymään ylemmilläkin luokilla. Kuudennella luokalla alkavan ruotsin opettaminen onkin sitten luku sinänsä ja minusta oikein mukava sellainen.
On todella antoisaa saada opettaa samoja oppilaita läpi koko perusopetuksen. Yhteistyö joidenkin vanhempien kanssa on saattanut kestää parikymmentä vuotta, kun perheen kaikki lapset ovat kulkeneet koulutiensä alusta loppuun.
Kun koulutyöltä ehdin, harrastan vuodenaikojen mukaan vähän vaihtelevasti kävelyä, pyöräilyä ja hiihtoa sekä lukemista ja pohjoismaisten ja brittiläisten TV-sarjojen katselemista. Teatteriin ja konserttiin olen valmis lähtemään aina. Lomilla veri vetää matkailemaan milloin mihinkin. Tällä hetkellä kotiväkeeni kuuluu luokanopettajamies ja melkein 14-vuotias maailman viisain kissa Rondo. Jo kotoa pois muuttaneet aikuiset lapset aloittelevat omia opettajanuriaan kumpikin tahollaan.
Eräässä koulutuksessa jouduin pohtimaan, mikä eläin haluaisin olla ja miksi. Vastasin sumeilematta: kissa. Kissalla on hieno taito olla näennäisesti levollinen mutta kuitenkin torkkua kaikki aistit valppaina, valmiina tarttumaan toimeen. Kissa tassuttelee reviirillään hiljaa hiipien, jokaisen askeleen varmistaen, kuitenkin päämäärää kohti selkeästi suunnaten. Itsenäisyydestään ja itsepäisyydestään huolimatta kissa on hyvin empaattinen eläin. Väsynyt tai sairastunut kanssaeläjä saa osakseen paljon myötätuntoa ja lämpöä. Kissa on hyvä ennakoimaan. Se aistii tavallisuudesta poikkeavista toimista, että jotain erikoista on tapahtumassa. Näillä ominaisuuksilla varustettuna pärjäisi varmasti opettajanakin.
No, kissaksi minusta ei ole mutta opettajana voin yrittää tehdä parhaani. Onnellinen se ihminen, joka saa tehdä työtä, josta haaveili jo lapsena.
Tapaamisiin
Paula
