Pöytämaapallon valmistaminen
Seitsemännen luokan kevätlukukausi alkoi maantiedon jaksolla, jonka aikana mm. valmistettiin pöytämaapallo. Näin seitsemäsluokkalaiset sen tekivät. Pohjaksi puhallettiin pyöreä ilmapallo. Pallosta tuli pyöreämpi, kun se puhallettiin ensin liian täydeksi ja päästettiin sitten liika ilma pois. Ilmapallon suu solmittiin ja teipattiin litteäksi. Pallon pinnalle liimattiin vehnäjauhoista ja vedestä keitetyllä liisterillä sanomalehdestä revittyjä paloja. Pallo sai kuivua seuraavaan päivään, jolloin pallon pinnalle lisättiin uusia kerroksia sanomalehteä.
Kun pallo oli kova ja kuiva, se pohjamaalattiin valkoiseksi. Päiväntasaaja piirrettiin pallolle kumilenkkiä apuna käyttäen. Jos lenkki pysyi paikoillaan pallon ympärillä, se oli varmasti pallon leveimmällä kohdalla. Lisäksi lenkin avulla oli helpompaa piirtää viivat suoraan. Päiväntasaajaa vastaan kohtisuoraan merkittiin 0-pituuspiiri sekä 90° itäistä ja läntistä pituutta. Kun pallo oli jaettu kahdeksaan lohkoon, mitattiin mittanauhalla pituus- ja leveyspiirit. Ne tehtiin 30 asteen välein.
Karttoja ja pallon ruudukkoa apuna käyttäen hahmoteltiin mannerten rajat. Samalla huomattiin, kuinka erilaiset karttaprojektiot kuvasivat eri osat maapallosta. Esimerkiksi maailmankartoissa usein käytetty Robinsonin projektio toimi hyvin muualla kuin napa-alueilla. Kun mantereet olivat oikeilla paikoillaan, meret maalattiin sinisellä ja maa-alueet Etelä-mannerta ja Grönlantia lukuun ottamatta vihreällä. Lopuksi halukkaat saivat tehdä grillitikuista ja puuhelmistä pöytämaapalloillensa akselit.
Palloa valmistettiin lähes jokaisella jaksotunnilla pieni osa tunnista. Liisteri- ja maalikerrosten kuivumiseen meni paljon aikaa. Samoin aikaa kului, sillä moni innostui piirtämään pallolleen yhä tarkempia yksityiskohtia. Kun jakson jälkeen oppilailta kysyttiin jakson mukavinta asiaa, valtaosa nimesi juuri pöytämaapallon valmistamisen. Hienoja niistä tuli!
