Minun Suomeni -viikko
Moi
Viime viikolla vietimme koulussamme Minun Suomeni -viikkoa. 1. ja 2. luokka aloittivat teeman heti maanantaina askartelemalla koulun käytävän seinille upeat lippunauhat. Lippunauhojen lipuissa olivat edustettuina kaikki koulussamme edustettuina olevat kansallisuudet ja kulttuuritaustat.
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oppilailla oli edessään Minun Suomeni -pajoja. Pajoissa kierrettiin eri-ikäisten oppilaiden sekaryhmissä (1-6 luokkalaiset omissaan ja 7-9 luokkien oppilaat omissaan). Pajoja oli monenlaisia ja tekemistä paljon. Oppilaat pääsivät mm. piirtämään ja leipomaan suomalaisia perinneruokia, leikkimään perinneleikkejä, kirjoittamaan blogia, valokuvaamaan ja luomaan yhteisiä kollaasitaideteoksia Suomen vuodenajoista.
Pelit ja leikit -paja
Itse isännöin Pelit ja leikit -pajaa. Pajassani pohdittiin ensin, millaista lasten elämä on ollut Suomen itsenäistyessä 100 vuotta sitten. Tämän jälkeen mietittiin, millaisia leluja on ollut käytössä ja lopuksi yritettiin keksiä leikkejä ja pelejä, joita näillä välineillä voi leikkiä. Viimeinen työvaihe oli sitten leikkien ja pelien kokeileminen käytännössä. Etukäteen olin hieman epäileväinen, kuinka isommat (5. ja 6. luokan oppilaat) jaksaisivat pohdintoihin ja ennen kaikkea leikkeihin osallistua. Käytännössä sain kuitenkin huomata(taas kerran), kuinka väärässä aikuinen voikaan ennakkoluuloineen olla. Isommat oppilaat pohtivat ansioituneesti menneiden aikojen elämää, olivat todella tehokkaita ideoimaan pelejä ja leikkejä ilman nykyaikaisia välineitä ja ennen kaikkea, he olivat TODELLA innokkaita leikkijöitä. Oli mahtavaa nähdä, kuinka oppilaat vapautuivat itseään pienempien oppilaiden seurassa ja heittäytyivät mukaan leikkien riemuun. Tämä on juuri opettajan työn parhaita puolia: välillä me aikuiset toimimme opettajina mutta välillä asetelma kääntyy päälaelleen ja opettajasta tulee oppilas. Niin tässäkin tapauksessa. Viikon jälkeen jäin vielä miettimään tätä, minutkin yllättänyttä, isompien oppilaiden innokasta ja riemuisaa leikkimistä. Kuinka moni saa tällaisia mahdollisuuksia vapaa-ajallaan? Kuinka monen arjessa on aikaa ja tilaa normaaleille leikeille, ilman aikuisten ohjausta tai sähköisiä apuvälineitä? Kuinka moni oppilaista kehtaa leikkiä tällaisia leikkejä omassa kaveripiirissään? Selväksi kuitenkin tuli, että tällaisia leikkejä yhä tarvitaan. 11-13-vuotias on kuitenkin vielä lapsi, vaikka välillä muuta yrittää antaa ymmärtää
Monikulttuurisuuspäivä
Perjantaina vietimme koko koulun monikulttuurisuuspäivää. Kaikki oppilaat luokilta 1-9 oli jaettu sekaryhmiin, jotka kiersivät pajoissa koko aamupäivän. Pajoissa esiteltiin jo käytävän lippunauhoista tutut valtiot eli kaikki maat, joilla on edustusta kouluyhteisössämme. Pajoissa oppilaat saivat perehtyä kyseisten maiden kieleen, kulttuuriin, maantietoon, ruokiin jne. Mikä hienointa, olimme saaneet suurimpaan osaan pajoista oppilaita tai heidän vanhempiaan esittelemään omaa kulttuuriaan. Suurkiitokset kaikille näille vanhemmille ja oppilaille, jotka rikastuttivat pajojen antia omalla panoksellaan. Jokainen koulumme oppilas tai lähiyhteisömme jäsen on arvokas ja hyväksytään yhteisöömme omana itsenään taustastaan riippumatta. Tästä voimme olla yhdessä iloisia ja ylpeitä.
Eki
