Muutama kuukausi sitten sain rehtorina kutsun osallistua kansainväliseen yhteistyöhön yhdessä viiden muun suomalaisen rehtorin kanssa. Tarkoituksena oli viedä suomalaista koulutusosaamista kiinalaisten tietoisuuteen. Matka suuntautui kaupunkiin nimeltä Hanqzhou, joka on Zhejiang-provinssin pääkaupunki.
Matka-aikataulu oli tiukka. Lento Helsingistä kohti Shanghaita lähti perjantaina 25.10. viiden jälkeen illalla. Lentoaika Aasian suuntaan oli reilu kahdeksan tuntia, tai elokuvissa mitattuna neljän elokuvan mittainen. Paluu takaisin Suomeen oli jo tiistaina alkuiltapäivästä. Näihin lentomatkoihin tietenkin lisätään vielä siirtyminen Jyväskylän ja Vantaan välillä.
Määränpäässä Hanqzhoussa osallistuin rehtoriseminaariin sekä ohessa järjestetyille koulutusmessuille ja lisäksi tutustuminen paikalliseen kouluelämään. Seminaarissa oli puhujina rehtoreita sekä Kiinasta että Suomesta. Rehtorit esittelivät oman koulunsa ohessa maansa koulujen tilannetta ja ajankohtaisia asioita. Oli mielenkiintoista todeta, että mehän täällä Suomessa olemme koulutustrendien keskipisteessä! Mieleeni jäi erityisesti kaksi esillä ollutta asiaa – opetuksen siirtäminen kohti luontoa ja luonnonmukaisia asioita sekä digitaalisuuden liittäminen osaksi opetusta. Mehän teemme ja olemme tehneet näitä asioita arjessamme jo pidemmän aikaa! Luonnonläheisyys ja luonnossa tapahtuva konkreettinen tekeminen sekä luonnon tutkiminen ovat steinerkoulun valttikortteja, josta koulut maailmalla ovat halukkaita kuulemaan ja oppimaan.
Paikallinen koulu oli kooltaan valtava. Sitä voisi huoletta verrata esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kokoiseen kampukseen. Koulu oli uusi ja se oli mitoitettu 5000 oppilaalle. Tällä hetkellä koulussa oli oppilaita 1300 – ensimmäisestä luokasta lukioon saakka. Turvallisuustoimet olivat näkyvästi läsnä ja ensimmäisenä saimmekin kaulaamme vierailijakortit luvalliseen kulkemiseen. Koulun alueella oli pelkästään koulun käyttöön tarkoitettu yhdeksänratainen urheilukenttä nurmineen, oma uimahalli, valtavan kokoinen liikuntasali, koulurakennuksia, auditorioita, oppilaiden asuntoloita ja niin edespäin. Mittasuhteet ja olosuhteet olivat ainakin itselleni jotain aivan ennennäkemätöntä. Opetukseen pääsimme tutustumaan yhden oppitunnin verran, mutta tarkemmin opetukseen emme päässeet tällä reissulla pureutumaan.
Hanqzhoun kaupunkiin ei jäänyt nopeasta visiitistä johtuen juurikaan aikaa tutustua. Etukäteen olin tutkinut, että tutustumisen arvoinen paikka olisi West Lake -niminen järvialue, jonne hotellilta oli matkaa noin kaksikymmentä kilometriä. Paikallisessa liikenteessä ja ruuhkissa se tarkoitti noin kahden tunnin taksimatkaa suuntaansa. Taksin ikkunasta sai seurata oudon autiota ja tyhjää rakennettua maisemaa, jota koristi loputtomat 25-kerroksisten kerrostalojen jonot. Kun West Lake lähestyi, maisema muuttui tutumman oloiseksi perinteikkääksi maisemaksi.
Matkasta jäi päällimmäisenä mieleen luonnonläheisyyden korostaminen koulutyössä. Sehän on steinerkoulunkin erikoisosaamista ja ydintä. Tällä tiedolla ja taidolla on maailmalla kysyntää suomalaisen koulutusosaamisen ohella. Luonnonläheisen opetuksen lisäksi järkevä ja ikätasoinen digitaalisuuden hyödyntäminen on osa maailman koulutuskehitystä ja tätä päivää, ja tässäkin voimme sanoa olevamme suunnannäyttäjiä.
