29.11. oli ensi-ilta ja meidän luokkamme esitti Peppi Pitkätossu -näytelmän.
Aloitimme näytelmän harjoittelun noin kuukausi ennen ensi-iltaa. Siinä on seitsemän kohtausta ja monet niistä joukkokohtauksia. Harjoittelimme melkein joka päivä. Julia auttoi meitä.
Minua jännitti tosi paljon, koska kohtaukseni oli ensimmäinen ja näyttelin Tommia. Jännitys tuntui oikeastaan koko kehossa: jalat tärisivät, hiki valui ja oli tosi kuuma.
Esitimme näytelmän auditoriossa.
Minä tulin koululle jo 16.15. Autoin opea ja äitiä laittamaan kahviopöytiä valmiiksi. Sitten ope näytti auditorion ja SE OLI IHANA! Siellä oli ihanat jouluvalot ja kaikkea tosi hienoa! Ajattelin, ettei ole ainakaan nolo paikka esittää!
Mun mielessä pyöri kuinka paljon siellä on ihmisiä katsomassa esitystämme.
Oli tosi jännittävää! Se tuntui jo ilmassakin.
Tulin koululle klo 17.55. Puin roolivaatteet päälle ja kertasin vielä vuorosanoja. Omasta mielestäni odottaminen oli jännittävintä. Esiintyminen meni hienosti. Oli hauska huomata, että yleisö nauroi hauskoille kohtauksille. Kokemuksena kaikki oli kivaa. Odotan innolla seuraavia näytöksiä sekä kahdeksannen luokan näytelmää.
Kun tulin koululle, minua ei jännittänyt vielä yhtään. Menin muiden Peppien luokse ja ihastelimme toistemme asuja. Puin roolivaatteet päälle ja jäin odottelemaan näytelmän alkua. Loppuaika meni vuorosanojen kertaamiseen. Kun olin ollut lavalla jonkin aikaa, jännitys hiipui ja pystyin olemaan rennommin.
Tulin koululle klo 18 ja esitys alkoi klo 19. Odotusaika tuntui alkuun pitkältä, mutta nopeasti se kului näytelmävaatteita vaihtaessa ja muissa valmisteluissa. Sitten se alkoi. Hermostutti ja jännitti kamalasti. Koko näytelmä alkoi laululla. Pääsin yli jännityksestä oman kohtaukseni jälkeen. Näytelmä oli hauska ja yleisökin nauroi. Melkein itsekin purskahdin nauruun kohdassa, jossa minun piti olla vihainen. Pian löysin itseni viimeisestä kohtauksesta laulamassa koko luokan kanssa ruotsin kielistä laulua jouluisissa tunnelmissa. Sitten vain kumarrukset ja THE END. Yleisö alkoi taputtaa ja taputus kesti miltei minuutin.
Ennen näytelmää jännitti tosi paljon. Se onneksi helpotti, kun pääsi lavalle. Kukaan ei unohtanut vuorosanoja.
Sydämeni hakkasi varmaan kymmenen kertaa nopeammin kuin normaalisti.
Kun menin lavalle, jännitys katosi kokonaan. Oli ihanaa esittää sitä ja kaikki kohtaukset ja laulut menivät mielestäni ihan niin kuin piti. Se oli kaikin puolin hyvä kokemus. Näytöksen jälkeenkin oli tosi hyvä olo kotona, kun vain ajatteli, miten hyvin se meni. Muutenkin rakastan näyttelemistä. Oli kyllä kiva esittää näin hyvässä seurassa.
Minua ei jännittänyt kovasti ennen näytelmää. Vasta minun kohtaukseni alussa jännitti hieman. Ensi-ilta oli mukava ja tunnelmallinen.
Minua ei jännittänyt jostain syystä yhteään! Esitys rullasi hyvin ja kyllä näkyi, että yleisö tykkäsi!
Kun menimme lavalle, en tiennyt mitä teen, kaikki vain tapahtui. Onneksi minun kohtaukseeni oli vielä hetki. Kun esitys oli ohi, minua huimasi ja tuntui hyvältä.
Kohtaukset menivät hyvin ja yleisö nauroi. Pepit, rosvot, tirehtööri, mies ja nainen, poliisit, Tossavainen, Elviira, pelle ja käärmenainen, Tommit, Annikat ja opettaja. Minä haluan esittää uudestaan, koska se oli hauskaa.
A.P.U.A. Sitä jännitti tosi paljon. Alkoi huimata, kun olin päässyt pois lavalta…huhuhhuhhuhuhhuh… Se oli rankkaa duunii!
Oli kivaa esittää ja hauskaa!
Minä olin näytelmässä Väkevä Adolf. Omasta mielestä meni ihan hyvin. Kun näytelmä oli ohi, söin vähän herkkuja ja lähdin kotiin. Oli hauskaa.
Näytelmä oli vilkas ja hauska. Yleisö nauroi monta kertaa.
Näytelmässä on tosi paljon tehtävää, mutta hauskaa sellaista.
Olin todella ylpeä itsestäni näytelmän jälkeen
Näytelmän esittäminen on mielestäni todella kivaa, koska pääsee näyttämään muille mitä on kauan harjoitellut.