Blogitekstit - sivu 8

Viikon kasvo: Tuija Laakso

  Viikon kasvo: Tuija Laakso   Hei kaikille! Olen Tuija ja toimin koulumme iltapäivätoiminta Sateenkaaren vastuuohjaajana sekä koulun hallinto- ja taloustehtävissä. Työhistoriani ennen steinerkoulua sijoittuu koulunkäyntiavustajan tehtäviin erityislasten parissa. Muutin Jyväskylään vuonna 2006 Haapavedeltä ja sattumien kautta hain Jyväskylän steinerkoulussa avoinna olevaa koulunkäyntiavustajan paikkaa. Olen nyt ollut talossa kymmenen vuotta , ensimmäisinä vuosina työskentelin koulunkäyntiavustajana luokissa, mutta vuosien varrella toimenkuvani on muuttunut. Iltapäivätoiminta käynnistettiin viisi vuotta sitten steinerkouluun omana toimintana, jolloin hyppäsin vastuuohjaajan saappaisiin. Koulupäivä ja iltapäivätoiminta muodostaa yhtenäisen polun, jota lasten on turvallista kulkea. Perheeseeni kuuluu mieheni ja aikuinen poika. Vapaa-ajalla nautin käsitöiden tekemisestä ja ulkoilusta. Tänä syksynä aloitin pitkän tauon jälkeen uudelleen sulkapallo harrastuksen. Pieniä aarteita Sateenkaaressa Iltapäivätoiminnassa pidän tärkeänä lasten osallisuuden ja osallistumisen vapaaehtoisuuden sekä päivän kiireettömän  ja myönteisen ilmapiirin. Minulle tärkeää on, että toiminta on monipuolista, suunniteltua ja laadukasta. Toiminnan suunnittelussa huomioidaan vuoden kiertokulku juhlineen. Arkipäivän ja juhlan vuorottelu luo rytmin ja ylläpitävät elämää. Työssäni nautin arjen kohtaamisista lasten kanssa, he tekevät työstäni jokapäiväisen seikkailun!   Kiireettömästi yhteistä polkua! Tuija        

Viikon kasvo: Eija Kallinen

  Viikon kasvo: Eija Kallinen   Opintiellä Tarinat ovat kiehtovia. Ne ovat ihmisen salaperäistä, sisäistä kerrontaa ja kuvamaailmaa menneisyydestä nykyhetkeen; äänteet ovat soljuneet sanoiksi, sanat maalanneet mielenmaisemia, tarinat kutoutuneet kuviksi menneistä ja tulevista, nähdystä ja näkymättömästä, koetusta ja kuvitellusta. Steinerkoulussa kerrotaan paljon tarinoita; kansansatuja, faabeleita, legendoja, luomiskertomuksia, eepoksia, matkakertomuksia, elämäkertoja jne.  Miksi? Kuultu tarina kulkee kuvina mielessämme, tempaudumme kuvan myötä tarinamatkan mukaan. Ne ovat opintomatkoja, ne piirtyvät mieleen, auttavat muistia ja oppimista. Mielikuvituksen herättämän innostuksen myötä sujahtaa mukaan uusiin asioihin. Vuosikymmenet opettajantyötä tarkoittaa tuhansia tarinoita. Oma tarinani liittyköön koulun tarinaan. Tapahtuipa kerran, että nuori opiskelijaäiti Oulussa vuonna 1983 luki lehdestä artikkelin steinerkoulusta. Kouluja oli Suomessa kolmessa kaupungissa, Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa. - Harmi, ei mitään mahdollisuutta, että lapseni pääsisi joskus steinerkouluun, ajatteli äiti.  Saman vuoden elokuussa Oulun steinerkoulun ensimmäinen luokka oli juuri aloittanut toimintansa. Nuori äiti ei vain tiennyt sitä vielä. Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti Jyväskylään. Silloin äiti jo tiesi, että tässäkin kaupungissa toimii jo vireä steinerkoulu, kuten Oulussa, Turussa, Porissa, Kuopiossa, Seinäjoella, Vaasassa, Espoossa, Vantaalla ja kohta jo Rovaniemellä ja Lappeenrannassakin. Puhelinsoitto Jyväskylän kouluun varmisti lasten tulevan koulupaikan. Kävi kuitenkin niin, että äiti aloitti koulutaipaleensa luokanopettajana samaisessa koulussa vuotta ennen esikoistaan. Perheen kolme lasta kulkivat koulupolkunsa esikoululaisesta ylioppilaaksi täysimittaiseksi kasvaneessa, 12-vuotisessa Jyväskylän steinerkoulussa ja lähtivät sitten uusille poluille. Äiti jatkoi opintietään tuiki tutuksi tulleessa koulussa oppilaidensa kanssa. Koulu on ollut merkillinen paikka. Aina ei ole voinut olla ihan varma kuka on opissa, kuka opettaa ketäkin. Lapset tarvitsevat aikuista, mutta yhtä varmasti aikuinen lapsia kehittyäkseen ihmisenä.  Tuntuu, että oppilaani ovat tehneet minusta opettajan, steinerkoulun luokanopettajan ja erityisopettajan. Opettajan työssä olen saanut toimia niin uutta luovien asioiden äärellä, että ajoittain se on tuntunut kerta kaikkiaan taiteelta. Ajan rattaat rientävät, asiat muuttuvat, lapset kasvavat, ope se vaan käy koulua.   Touhun ja tohinan keskellä yritän pitää mielessä: Käsitteet rasittavat muistia; Havainnollis-taiteellinen rakentaa muistia; Tahdonponnistus, tahdontoiminta vahvistaa muistia. (R.S.)   Tapaamisiin Eija                            

Viikon kasvo: Maarit Honkonen-Liimatainen

  Viikon kasvo: Maarit Honkonen-Liimatainen   Hei, olen Maarit. Tämä on neljäs syksyni steinerkoulussa. Opetan matematiikkaa ja maantietoa 7.-9. luokille sekä tietotekniikkaa. Työssäni innostun aina, kun oppilaat pohtivat yhdessä erilaisia ratkaisuja käsiteltäviin ongelmiin. Usein käykin niin, että luokasta löytyy useampia tapoja lähestyä asiaa, kuin osasin odottaakaan. Kotona kanssani samassa ruokapöydässä istuvat mies ja kolme lasta. Kolmen muun koulun arki on tullut tutuksi lukiolaisen, ysiluokkalaisen ja kuudesluokkalaisen kautta. Perheemme viikonloput kuluvat suurelta osin mökillä. Siellä suosikkipaikkani on kasvimaa, jossa kasvatan kaikenlaista pavuista ja parsakaalista porkkanaan ja valkosipuliin. Viljelen rennolla otteella: kaikki on plussaa, mikä kasvaa ja sitä, mikä ei onnistu, ei kannata miettiä. Näin touhu pysyy mielekkäänä. Myöhemmin syksyllä, kun sato on saatu talteen, linnoittaudun mielelläni sohvannurkkaan neuleen ja kahvikupin kanssa. Mukavaa syksyä kaikille! Maarit

Viikon kasvo: Sanna Jylänki

Vaihtoehto oppimiselle Olen Sanna Jylänki, neljän lapsen äiti, yrittäjä sekä aktiivinen somettaja sekä verkostoituja. Lapsistamme kolme käy Jyväskylän Steinerkoulua ja neljäs, vanhimmainen on jo ammattikoululainen ja käynyt kokonaan tavallisen peruskoulun.  Myös kaksi seuraavaksi vanhinta ovat käyneet ensimmäiset vuodet tavallista koulua, joten meillä on paljon vertauspohjaa. Aikoinani minäkin pidin Steinerkoulua outona paikkana, koska en ollut perehtynyt asiaan ja olin kuullut vain ”huhuja”. Kun kolme vuotta sitten alkoivat yhdellä lapsellamme vaikeudet tavallisessa koulussa, päädyimme verkostojeni kautta tutkimaan Steinerkoulua vaihtoehtona. Kyselimme tutuilta kokemuksia ja luimme asiasta paljon. Oppia tekemällä. Ihmisenä kasvaminen. Yrittäjäperheessä olemme tottuneet tekemään asioita eri lailla ja toki sama heijastui myös lapsiimme. Valitettavasti tavallisessa koulussa kaikkien opettajien kohdalla tämä kokeiluhaluisuus ei tullut kysymykseenkään, vaan kaikki olisi pitänyt tehdä samalla kaavalla. Niinpä tämä aiheutti huomattavia ristiriitoja tuolloin. Meidän maailmassamme kun jokainen on yksilö ja tekee asioita eri tavalla, silti onnistuen ja oppien. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kunpa olisin aikoinani itsekin päässyt Steinerkouluun ja olisimmepa jo esikoisen kohdalla tienneet etsiä tätä vaihtoehtoa. Niin paljon steinerilaisuus on muuttanut lapsia ja elämäämme. Koko perheen elämää. Koulusta tuli paratiisi! Kun ensimmäinen steineriin tullut lapsemme oli käynyt koulua puoli vuotta, oli koulusta hänelle tullut paratiisi, entisen koulukauhun sijaan. Kouluun oli ihana mennä ja lomatkin tuntuivat turhilta. Oli kiva olla koulussa, oli ihanaa saada huokaista – nyt tiedämme että lapset saavat kasvaa omiksi persoonikseen turvallisesti kokeillen.  Puolen vuoden jälkeen päätimme, että nuorimmaisemme saa aloittaa koulutaipaleensa Steinerissa ja samaan syssyyn siirsimme kolmannenkin samaan kouluun. Jokaisen kohdalla iloa ja riemua on joka päivä. Koskaan ei enää kouluun lähteminen ole ollut ikävää. Joka päivä koulusta tullessa kaikilla on kerrottavana vain mukavia asioita. Toki joskus on pieniä murheitakin, mutta ne selvitetään aina heti yhdessä. Perhe, lapset, opettajat, vanhemmat. Yhdessä – mutta jokaista kunnioittaen. Puhuen yhdenvertaisesti. Yhdessä kehittäen Yrittäjänä sitä monesti vertaan omia toimintatapojani steinerilaisuuteen, tekemällä oppien, yksilöllisyys huomioiden! Se tuottaa mielihyvää ja siten oppii parhaiten. Innostus säilyy. Eihän tämä malli tietenkään kaikille sovi, mutta uskon ja tiedän, että hyvin monelle sopii varmasti! Rohkaisenkin kaikkia tutkimaan tätä vaihtoehtoa lapsensa koulutielle. Kokemuksesta voin sanoa, että kesken lukuvuoden tai jo alkaneen koulutienkään vaihtaminen ei ollut tippaakaan ongelmallista. Kaikki sujui kivutta ja arki rullaa nykyisin ihanasti. En voi kuin olla kiitollinen tästä opinahjosta, joka päivä! Innostuin koko jutusta niin paljon, että halusin mukaan myös kehittämään koulua, jotta useampi perhe löytäisi tämän mahtavan mahdollisuuden. Siispä lähdin melko pian mukaan myös vanhempien tukiyhdistykseen, joka ylläpitää tätä yksityistä koulua. Oma osaamiseni painottuu etenkin markkinointiin jota tarvitaan ihan yhtälailla kouluissa,  yhdistyksissä, yrityksissä, oppilaitoksissa, julkisella puolella kuin monessa muussakin paikassa. Meidän yhdessä pitää kertoa mitä olemme, mitä teemme ja miksi tulla juuri meille. Arkisia juttuja siis. Ei mitään sen ihmeempää. Värikästä ja ihanaa syksyä sinulle! Sanna Jylänki

Viikon kasvo: Sari Makkonen

Olen Sari Makkonen, Jyväskylän steinerkoulun hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja. Tyttäreni on koulussa 6:lla luokalla. Jyväskylän steinerkoulun valinta oli meille käytännön ratkaisu: koulu sijaitsee keskellä kaupunkia. Lapsi saa käydä samaa koulua riippumatta siitä, missä päin kaupunkia asumme. Vuosien mittaan Steinerkoulussa "parhaimmaksi" asiaksi on osoittautunut tekemällä oppiminen ja taidepainotteisuus. Tytärtä lainatakseni: "Parasta on, kun saa tehdä itse alusta asti. Niin kuin silloin kun teimme viljasta leipää ja karstasimme villaa". Koska me vanhemmat emme ole itse päivisin koulussa, on kiva kuulla tyttäreltä, mitä siellä koulussa tapahtuu. Koulussa pitää saada olla myös eri mieltä, opettajalla ei aina ole ehdotonta totuutta. Tärkeää on opettaa lapset ajattelemaan itse ja luottamaan omaan ajatteluun. "Open kanssa väiteltiin, onko dromedaarilla yksi vai kaksi kyttyrää ja minä olin oikeassa!", ilmoitti tytär koulusta tullessaan. :D Voltairea lainaten: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa se." Sari Makkonen  

Viikon kasvo : Jaana Juka – Sattumalta Steineriin

Sattumalta steineriin On toukokuun alku vuonna 1997. Uunituore maisteri ja opettaja Jaana Juka on matkalla Rautpohjaan paikallisen yrityksen kielikouluttajana pitämään tehtaan työntekijöille saksan oppitunteja heidän työpäivänsä päätteeksi. Tunti ei kuitenkaan pääse alkamaan sovitusti, vaan ’oppilaat’ ovat myöhässä työprojektin venähdettyä oletettua pidemmäksi. Yksi ryhmäläisistä tulee kuitenkin pian tehtaan aulaan mukanaan kuppi kahvia ja Keskisuomalainen opettajalle, joka jää tuoretta lehteä selaillen odottelemaan tunnin alkua. Siinä Keskisuomalaisessa on ilmoitus englannin opettajan avoimesta työpaikasta Jyväskylän Rudolf Steiner  –koulussa. Odotteluun jo hieman kyllästynyt opettaja innostuu, sen kummemmin miettimättä repäisee ilmoituksen mukaansa ja tekee hakemuksen illalla saatuaan sen päivän tunnit lopulta pidettyä. Kahden viikon päästä tulee kutsu haastatteluun ja siitä kahden viikon päästä ilmoitus että työpaikka olisi tarjolla mikäli edelleen kiinnostaa. No kiinnostihan se. Ja kiinnostaa edelleen. Vuosia on takana parikymmentä, työtunteja määrä jota ei kannata laskea. Mukana upeita tähtihetkiä niin pienten alaluokkalaisten kuin aikuistuvien lukiolaistenkin kanssa, mutta myös useampiakin päiviä jotka ihan hyvin olisi voinut jättää väliin. Mutta se on sitä elämää se. Sitä mitä steinerkoulussa opetellaan. Tällä hetkellä kulutan koulupäiväni englantia, saksaa ja opoa opettaen sekä luokanohjaajajana seiskaluokkalaisten puuhia seuraillen. Muuna aikana tuon työpöydän äärestä huhuillen saan itse tarvittaessa apua ihan kaikenlaisissa jutuissa, esimerkiksi näissä tietoteknisissä. Apua tulee yhtälailla lukiolaiselta kuin keski-ikäistyvältä tekniikan ihmelapselta. Siinä välissä on humanistiäidin hyvä olla. - opettaja Jaana Juka

Viikon kasvo: Eerikki Koivu

Hei! Hei Olen Eerikki Koivu ja toimin koulussamme ensimmäisen luokan opettajana sekä erityisopettajana. Olen aloittanut työskentelyn Steinerkoulussa tänä vuonna. Aiemmin pelasin jääkiekkoa ammatikseni 12 vuoden ajan. Jo Urheilu-uran aikana olen toiminut erilaisissa tehtävissä lasten ja nuorten parissa hyvinkin aktiivisesti. Peliuran päätyttyä kouluttauduin toiseen lapsuuden haaveammattiini eli opettajaksi tai tarkemmin sanottuna erityisopettajaksi. Perheeseemme kuuluu vaimon ja itseni lisäksi kolme poikaa (2, 7, ja 10-vuotiaat). Vapaa-aika kuluu siis suurelta osin lasten harrastusten ja muiden lasten touhujen parissa. Viihdyn hyvin myös luonnossa ja erityisesti pidän kalastuksesta. Olen aina ollut luonteeltani utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta . Varmasti osin juuri tästä syystä päädyin opettajaksi Steinerkouluun. Steinerkoulussa on mielestäni erityisen hyvää lapsen ikävaiheen huomioiva opetus sekä tietynlainen kiireettömyys arjessa. Ei ole pakonomaista tarvetta saada tämä aukeama tai tämä kappale loppuun ja käsiteltyä vaan asioihin käytetään niiden vaatima aika. Oppikirjattomuus helpottaa opettajan työtä erityisesti eriyttämisen näkökulmasta. Rauhallinen ja 'kirjavapaa' opetus toteuttaa eriyttämisen ideaa 'kaikille oman tasoista tekemistä' luontevasti ja lähes automaattisesti koulupäivän aikana, sekä jättää tilaa lasten omille mielikuville, ajatuksille, pohdinnoille ja ratkaisuille. Lisäksi monenlainen käytännönläheisyys ja asioiden tutkiminen ja havainnoiminen konkreettisesti erilaisissa ympäristöissä esimerkiksi retkillä, tekee oppimisesta ja opettamisesta todella mukavaa ja antoisaa. Oman lyhyen kokemuksen perusteella Steinerkoulu on ollut todella positiivinen ja mukava kokemus. Koulussa on hyvä ja mukava ilmapiiri lisäksi oma luokkani on aivan mahtava porukka! Iloista syksyä ja sienirikkaita retkiä kaikille! Eki

Kasvitarha koulumme pihalla

Kasvitarha koulumme pihalla Perustimme kasvimaan, oman kasvitarhan. Viime vuoden 3. luokka teki meille kasvatuslaatikoita keväällä. Ne ovat koulun pihalla. Kannoimme ja raahasimme niihin multaa ämpäreillä niin paljon, että selkä tuli kipeäksi. Jokainen sai istuttaa taimia tai siemeniä. Sitten me kastelimme niitä viileällä vedellä. Kasvatimme kesäkurpitsaa, kurkkua, auringonkukkia, kehäkukkia, tilliä, perunaa, salaattia, porkkanaa, punajuurta, ruusupapuja, basilikaa, lehtikaalia, retiisiä, naurista sekä kauraa, ohraa, vehnää ja ruista. Kesä oli hyvä. Kesän aikana viljelyksiä kasteltiin ja hoidettiin.  Kävin kastelemassa äidin kanssa kasvimaata. Osan kastelusta hoiti sade. Kun tulimme taas kouluun, kasvitarha oikein kukoisti.  Siellä oli paljon kasveja, tosi, tosi, tosi paljon!  Minun mielestäni kasvimaa näyttää herkulliselta. Sonjan ja Auran mielestä siellä pitäisi kasvaa karkkia ja keksejä, mutta ei kasva. Alkoi sadonkorjuu. Keräsimme kesäkurpitsat ja kurkut. Touko ja Eemeli löysivät pitkät kurkut. Kreetta löysi täysin pyöreän kurkun. Kokkasimme niistä syötävää. Nyt odotamme, että pääsemme käsiksi herkkuihin. Yhteinen kasvatusprojekti oli mukava. Terveisin 3. luokka

Viikon kasvo: Pia Pale

Viikon kasvo : Pia Pale Olen ollut tekemisissä steinerkoulun ja sen pedagogiikan parissa koko aikuisikäni. Ja vieläkin innostun siitä. Minulla on koulussamme kaksi lasta, viikillä ja seiskalla. Töissä olen Steinerkasvatuksen liitossa, joka on Suomen steinerkoulujen ja -päiväkotien yhteistyöjärjestö. Steinerpedagogiikka on minulle tärkeä asia. Usein saan vastata kysymykseen, että mitä se steinerpedagogiikka oikeastaan on - ja saan kritiikkiä, että vastaan liian pitkällisesti ja monimutkaisesti. Tässä nyt hahmotelma nopeaksi "hissipuheeksi"... Steinerpedagogiikka kasvattaa lasta vapauteen - vapaus ei silti ole metodi steinerkasvatuksessa, vaan päämäärä. Vapauteen kasvaminen tarkoittaa sitä, että sitten myöhemmin, ihan isona, ihminen voi toimia vapaasti ja itsenäisesti, omien oivallustensa pohjalta, eettisesti kestävästi - rakkaudesta tekoon. Tämä on minusta aivan mielettömän hieno päämäärä. Toinen steinerpedagogiikan keskeinen juttu minulle on se, että lasta kasvatetaan kokonaisvaltaisesti. Steinerpedagogiikassa tätä toteutetaan käytännön tasolla, jokaisessa päivässä ja jokaisessa oppitunnissa. Oppiessa käytetään paitsi päätä, niin myös kättä ja sydäntä. Enkä nyt tarkoita vain erilaisten oppimistyylien huomioimista, vaan sitä, että joka päivä koulussa puhutellaan lapsen ajattelua, toiminnallisuutta ja tunne-elämää. Olemme kaikki ajattelevia, tuntevia ja tekeviä olentoja - jokaisessa teossamme tulisi olla sydän ja pää mukana. You got the point? Kolmanneksi pointiksi otan tähän taiteen työtapana ja opetusmenetelmänä. Mikä tekee steinerpedagogiikasta opetustaidetta? Tilanneherkkyys, nyanssien taju, se, että opettaja innostuu ja lapset innostuvat, kuvaileva kertominen, joka herättää voimakkaita mielikuvia, omien mielikuvien pohjalta tehty itsenäinen luova työ - piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen… Opettaja on oikeastaan opetustaiteilija, joka luo tilanteet, tarinat, mielikuvat - ei vain valmiin oppimateriaalin pohjalta, vaan itse työstäen, eläytyen ja todeksi tehden. Ping! Hissi on perillä... Aloitin viime keväänä oman blogiprojektin: 100 asiaa steinerkoulusta - jossa nostan lisää steinerpedagogiikkaan liittyviä asioita esiin - useammallekin hissireissulle, siis. - Pia Pale OLYMPUS DIGITAL CAMERA