Blogitekstit - sivu 7

Viikon kasvo: Sanna Jylänki

Vaihtoehto oppimiselle Olen Sanna Jylänki, neljän lapsen äiti, yrittäjä sekä aktiivinen somettaja sekä verkostoituja. Lapsistamme kolme käy Jyväskylän Steinerkoulua ja neljäs, vanhimmainen on jo ammattikoululainen ja käynyt kokonaan tavallisen peruskoulun.  Myös kaksi seuraavaksi vanhinta ovat käyneet ensimmäiset vuodet tavallista koulua, joten meillä on paljon vertauspohjaa. Aikoinani minäkin pidin Steinerkoulua outona paikkana, koska en ollut perehtynyt asiaan ja olin kuullut vain ”huhuja”. Kun kolme vuotta sitten alkoivat yhdellä lapsellamme vaikeudet tavallisessa koulussa, päädyimme verkostojeni kautta tutkimaan Steinerkoulua vaihtoehtona. Kyselimme tutuilta kokemuksia ja luimme asiasta paljon. Oppia tekemällä. Ihmisenä kasvaminen. Yrittäjäperheessä olemme tottuneet tekemään asioita eri lailla ja toki sama heijastui myös lapsiimme. Valitettavasti tavallisessa koulussa kaikkien opettajien kohdalla tämä kokeiluhaluisuus ei tullut kysymykseenkään, vaan kaikki olisi pitänyt tehdä samalla kaavalla. Niinpä tämä aiheutti huomattavia ristiriitoja tuolloin. Meidän maailmassamme kun jokainen on yksilö ja tekee asioita eri tavalla, silti onnistuen ja oppien. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kunpa olisin aikoinani itsekin päässyt Steinerkouluun ja olisimmepa jo esikoisen kohdalla tienneet etsiä tätä vaihtoehtoa. Niin paljon steinerilaisuus on muuttanut lapsia ja elämäämme. Koko perheen elämää. Koulusta tuli paratiisi! Kun ensimmäinen steineriin tullut lapsemme oli käynyt koulua puoli vuotta, oli koulusta hänelle tullut paratiisi, entisen koulukauhun sijaan. Kouluun oli ihana mennä ja lomatkin tuntuivat turhilta. Oli kiva olla koulussa, oli ihanaa saada huokaista – nyt tiedämme että lapset saavat kasvaa omiksi persoonikseen turvallisesti kokeillen.  Puolen vuoden jälkeen päätimme, että nuorimmaisemme saa aloittaa koulutaipaleensa Steinerissa ja samaan syssyyn siirsimme kolmannenkin samaan kouluun. Jokaisen kohdalla iloa ja riemua on joka päivä. Koskaan ei enää kouluun lähteminen ole ollut ikävää. Joka päivä koulusta tullessa kaikilla on kerrottavana vain mukavia asioita. Toki joskus on pieniä murheitakin, mutta ne selvitetään aina heti yhdessä. Perhe, lapset, opettajat, vanhemmat. Yhdessä – mutta jokaista kunnioittaen. Puhuen yhdenvertaisesti. Yhdessä kehittäen Yrittäjänä sitä monesti vertaan omia toimintatapojani steinerilaisuuteen, tekemällä oppien, yksilöllisyys huomioiden! Se tuottaa mielihyvää ja siten oppii parhaiten. Innostus säilyy. Eihän tämä malli tietenkään kaikille sovi, mutta uskon ja tiedän, että hyvin monelle sopii varmasti! Rohkaisenkin kaikkia tutkimaan tätä vaihtoehtoa lapsensa koulutielle. Kokemuksesta voin sanoa, että kesken lukuvuoden tai jo alkaneen koulutienkään vaihtaminen ei ollut tippaakaan ongelmallista. Kaikki sujui kivutta ja arki rullaa nykyisin ihanasti. En voi kuin olla kiitollinen tästä opinahjosta, joka päivä! Innostuin koko jutusta niin paljon, että halusin mukaan myös kehittämään koulua, jotta useampi perhe löytäisi tämän mahtavan mahdollisuuden. Siispä lähdin melko pian mukaan myös vanhempien tukiyhdistykseen, joka ylläpitää tätä yksityistä koulua. Oma osaamiseni painottuu etenkin markkinointiin jota tarvitaan ihan yhtälailla kouluissa,  yhdistyksissä, yrityksissä, oppilaitoksissa, julkisella puolella kuin monessa muussakin paikassa. Meidän yhdessä pitää kertoa mitä olemme, mitä teemme ja miksi tulla juuri meille. Arkisia juttuja siis. Ei mitään sen ihmeempää. Värikästä ja ihanaa syksyä sinulle! Sanna Jylänki

Viikon kasvo: Sari Makkonen

Olen Sari Makkonen, Jyväskylän steinerkoulun hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja. Tyttäreni on koulussa 6:lla luokalla. Jyväskylän steinerkoulun valinta oli meille käytännön ratkaisu: koulu sijaitsee keskellä kaupunkia. Lapsi saa käydä samaa koulua riippumatta siitä, missä päin kaupunkia asumme. Vuosien mittaan Steinerkoulussa "parhaimmaksi" asiaksi on osoittautunut tekemällä oppiminen ja taidepainotteisuus. Tytärtä lainatakseni: "Parasta on, kun saa tehdä itse alusta asti. Niin kuin silloin kun teimme viljasta leipää ja karstasimme villaa". Koska me vanhemmat emme ole itse päivisin koulussa, on kiva kuulla tyttäreltä, mitä siellä koulussa tapahtuu. Koulussa pitää saada olla myös eri mieltä, opettajalla ei aina ole ehdotonta totuutta. Tärkeää on opettaa lapset ajattelemaan itse ja luottamaan omaan ajatteluun. "Open kanssa väiteltiin, onko dromedaarilla yksi vai kaksi kyttyrää ja minä olin oikeassa!", ilmoitti tytär koulusta tullessaan. :D Voltairea lainaten: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa se." Sari Makkonen  

Viikon kasvo: Marita Leppäaho

Hei, olen Marita ja aloitan viidettä vuotta tässä koulussa. Opetan tokaluokkaa ja lisäksi 7.-9.-luokkien kuvataidetta ja biologiaa. Olen hyvin tyytyväinen steinerkoulun luontevaan tapaan käyttää ilmaisullisia työtapoja, esimerkiksi draamaa, musiikkia ja kuvataiteita, osana päivittäistä opetusta. Ne eivät ole irrallisia osia, vaan varsinkin alaluokilla ne ovat kiinteä osa opiskeltavia kokonaisuuksia. On innostavaa, että juuri taiteet ja luonto ovat steinerkoulussa keskeisessä roolissa. Ne myös liittyvät erityisellä tavalla siihen, keitä me ihmiset olemme. Taide ja luonnon ihmeelliset asiat antavat meille mittakaavan ihmisinä ja koskettavat sellaisia puolia, joihin suurikaan tietomäärä ei ulotu. Nautin siitä, että saan työskennellä isojen ja pienten oppilaiden parissa. Etenkin eri ikäisten oppilaiden huumori on tämän työn suola ja sokeri. Perheeseeni kuuluu mies sekä 8- ja 15-vuotiaat pojat, jotka toimivat hyvinä mentoreina ja koekaniineina, kun suunnittelen uusia opetusjaksoja ja harjoitteita omille oppilaille. Vapaa-ajalla olin joskus kauan kauan sitten, aikana ennen ruuhkavuosia, kiinnostunut taiteista, käsitöistä ja liikunnasta. Tällä hetkellä vapaa-ajan täyttää monille tuttuun tapaan arjen organisointi ja lasten harrastekuskaaminen. Tilaisuuden tullen käyn kuitenkin mielelläni teatterissa ja muissa sosiaalisissa riennoissa perheen tai ystävien seurassa.

Viikon kasvo : Jaana Juka – Sattumalta Steineriin

Sattumalta steineriin On toukokuun alku vuonna 1997. Uunituore maisteri ja opettaja Jaana Juka on matkalla Rautpohjaan paikallisen yrityksen kielikouluttajana pitämään tehtaan työntekijöille saksan oppitunteja heidän työpäivänsä päätteeksi. Tunti ei kuitenkaan pääse alkamaan sovitusti, vaan ’oppilaat’ ovat myöhässä työprojektin venähdettyä oletettua pidemmäksi. Yksi ryhmäläisistä tulee kuitenkin pian tehtaan aulaan mukanaan kuppi kahvia ja Keskisuomalainen opettajalle, joka jää tuoretta lehteä selaillen odottelemaan tunnin alkua. Siinä Keskisuomalaisessa on ilmoitus englannin opettajan avoimesta työpaikasta Jyväskylän Rudolf Steiner  –koulussa. Odotteluun jo hieman kyllästynyt opettaja innostuu, sen kummemmin miettimättä repäisee ilmoituksen mukaansa ja tekee hakemuksen illalla saatuaan sen päivän tunnit lopulta pidettyä. Kahden viikon päästä tulee kutsu haastatteluun ja siitä kahden viikon päästä ilmoitus että työpaikka olisi tarjolla mikäli edelleen kiinnostaa. No kiinnostihan se. Ja kiinnostaa edelleen. Vuosia on takana parikymmentä, työtunteja määrä jota ei kannata laskea. Mukana upeita tähtihetkiä niin pienten alaluokkalaisten kuin aikuistuvien lukiolaistenkin kanssa, mutta myös useampiakin päiviä jotka ihan hyvin olisi voinut jättää väliin. Mutta se on sitä elämää se. Sitä mitä steinerkoulussa opetellaan. Tällä hetkellä kulutan koulupäiväni englantia, saksaa ja opoa opettaen sekä luokanohjaajajana seiskaluokkalaisten puuhia seuraillen. Muuna aikana tuon työpöydän äärestä huhuillen saan itse tarvittaessa apua ihan kaikenlaisissa jutuissa, esimerkiksi näissä tietoteknisissä. Apua tulee yhtälailla lukiolaiselta kuin keski-ikäistyvältä tekniikan ihmelapselta. Siinä välissä on humanistiäidin hyvä olla. - opettaja Jaana Juka

Viikon kasvo: Eerikki Koivu

Hei! Hei Olen Eerikki Koivu ja toimin koulussamme ensimmäisen luokan opettajana sekä erityisopettajana. Olen aloittanut työskentelyn Steinerkoulussa tänä vuonna. Aiemmin pelasin jääkiekkoa ammatikseni 12 vuoden ajan. Jo Urheilu-uran aikana olen toiminut erilaisissa tehtävissä lasten ja nuorten parissa hyvinkin aktiivisesti. Peliuran päätyttyä kouluttauduin toiseen lapsuuden haaveammattiini eli opettajaksi tai tarkemmin sanottuna erityisopettajaksi. Perheeseemme kuuluu vaimon ja itseni lisäksi kolme poikaa (2, 7, ja 10-vuotiaat). Vapaa-aika kuluu siis suurelta osin lasten harrastusten ja muiden lasten touhujen parissa. Viihdyn hyvin myös luonnossa ja erityisesti pidän kalastuksesta. Olen aina ollut luonteeltani utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta . Varmasti osin juuri tästä syystä päädyin opettajaksi Steinerkouluun. Steinerkoulussa on mielestäni erityisen hyvää lapsen ikävaiheen huomioiva opetus sekä tietynlainen kiireettömyys arjessa. Ei ole pakonomaista tarvetta saada tämä aukeama tai tämä kappale loppuun ja käsiteltyä vaan asioihin käytetään niiden vaatima aika. Oppikirjattomuus helpottaa opettajan työtä erityisesti eriyttämisen näkökulmasta. Rauhallinen ja 'kirjavapaa' opetus toteuttaa eriyttämisen ideaa 'kaikille oman tasoista tekemistä' luontevasti ja lähes automaattisesti koulupäivän aikana, sekä jättää tilaa lasten omille mielikuville, ajatuksille, pohdinnoille ja ratkaisuille. Lisäksi monenlainen käytännönläheisyys ja asioiden tutkiminen ja havainnoiminen konkreettisesti erilaisissa ympäristöissä esimerkiksi retkillä, tekee oppimisesta ja opettamisesta todella mukavaa ja antoisaa. Oman lyhyen kokemuksen perusteella Steinerkoulu on ollut todella positiivinen ja mukava kokemus. Koulussa on hyvä ja mukava ilmapiiri lisäksi oma luokkani on aivan mahtava porukka! Iloista syksyä ja sienirikkaita retkiä kaikille! Eki

Kasvitarha koulumme pihalla

Kasvitarha koulumme pihalla Perustimme kasvimaan, oman kasvitarhan. Viime vuoden 3. luokka teki meille kasvatuslaatikoita keväällä. Ne ovat koulun pihalla. Kannoimme ja raahasimme niihin multaa ämpäreillä niin paljon, että selkä tuli kipeäksi. Jokainen sai istuttaa taimia tai siemeniä. Sitten me kastelimme niitä viileällä vedellä. Kasvatimme kesäkurpitsaa, kurkkua, auringonkukkia, kehäkukkia, tilliä, perunaa, salaattia, porkkanaa, punajuurta, ruusupapuja, basilikaa, lehtikaalia, retiisiä, naurista sekä kauraa, ohraa, vehnää ja ruista. Kesä oli hyvä. Kesän aikana viljelyksiä kasteltiin ja hoidettiin.  Kävin kastelemassa äidin kanssa kasvimaata. Osan kastelusta hoiti sade. Kun tulimme taas kouluun, kasvitarha oikein kukoisti.  Siellä oli paljon kasveja, tosi, tosi, tosi paljon!  Minun mielestäni kasvimaa näyttää herkulliselta. Sonjan ja Auran mielestä siellä pitäisi kasvaa karkkia ja keksejä, mutta ei kasva. Alkoi sadonkorjuu. Keräsimme kesäkurpitsat ja kurkut. Touko ja Eemeli löysivät pitkät kurkut. Kreetta löysi täysin pyöreän kurkun. Kokkasimme niistä syötävää. Nyt odotamme, että pääsemme käsiksi herkkuihin. Yhteinen kasvatusprojekti oli mukava. Terveisin 3. luokka

Viikon kasvo: Pia Pale

Viikon kasvo : Pia Pale Olen ollut tekemisissä steinerkoulun ja sen pedagogiikan parissa koko aikuisikäni. Ja vieläkin innostun siitä. Minulla on koulussamme kaksi lasta, viikillä ja seiskalla. Töissä olen Steinerkasvatuksen liitossa, joka on Suomen steinerkoulujen ja -päiväkotien yhteistyöjärjestö. Steinerpedagogiikka on minulle tärkeä asia. Usein saan vastata kysymykseen, että mitä se steinerpedagogiikka oikeastaan on - ja saan kritiikkiä, että vastaan liian pitkällisesti ja monimutkaisesti. Tässä nyt hahmotelma nopeaksi "hissipuheeksi"... Steinerpedagogiikka kasvattaa lasta vapauteen - vapaus ei silti ole metodi steinerkasvatuksessa, vaan päämäärä. Vapauteen kasvaminen tarkoittaa sitä, että sitten myöhemmin, ihan isona, ihminen voi toimia vapaasti ja itsenäisesti, omien oivallustensa pohjalta, eettisesti kestävästi - rakkaudesta tekoon. Tämä on minusta aivan mielettömän hieno päämäärä. Toinen steinerpedagogiikan keskeinen juttu minulle on se, että lasta kasvatetaan kokonaisvaltaisesti. Steinerpedagogiikassa tätä toteutetaan käytännön tasolla, jokaisessa päivässä ja jokaisessa oppitunnissa. Oppiessa käytetään paitsi päätä, niin myös kättä ja sydäntä. Enkä nyt tarkoita vain erilaisten oppimistyylien huomioimista, vaan sitä, että joka päivä koulussa puhutellaan lapsen ajattelua, toiminnallisuutta ja tunne-elämää. Olemme kaikki ajattelevia, tuntevia ja tekeviä olentoja - jokaisessa teossamme tulisi olla sydän ja pää mukana. You got the point? Kolmanneksi pointiksi otan tähän taiteen työtapana ja opetusmenetelmänä. Mikä tekee steinerpedagogiikasta opetustaidetta? Tilanneherkkyys, nyanssien taju, se, että opettaja innostuu ja lapset innostuvat, kuvaileva kertominen, joka herättää voimakkaita mielikuvia, omien mielikuvien pohjalta tehty itsenäinen luova työ - piirtäminen, maalaaminen, kirjoittaminen… Opettaja on oikeastaan opetustaiteilija, joka luo tilanteet, tarinat, mielikuvat - ei vain valmiin oppimateriaalin pohjalta, vaan itse työstäen, eläytyen ja todeksi tehden. Ping! Hissi on perillä... Aloitin viime keväänä oman blogiprojektin: 100 asiaa steinerkoulusta - jossa nostan lisää steinerpedagogiikkaan liittyviä asioita esiin - useammallekin hissireissulle, siis. - Pia Pale OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikon kasvo: Rehtori Helena Heikkilä

Hei, olen Helena.  Neljäs vuosikymmen steinerkoulussa on alkanut. Toimin rehtorina sekä opetan luokille 7-9 fysiikkaa ja kemiaa. Soitan viulua ja alttoviulua. Vapaa-aikani vietän mieluiten huvilalla Jaalassa: seikkailen metsissä, teen metsätöitä, marjastan ja sienestän. Miten päädyin aikoinaan Steinerkouluun? Hain opettajan tehtäviä. Muutamaan paikkaan pyydettiin haastatteluun. Lahden steinerkouluun päädyin erittäin innostavan keskustelun perusteella. Siellä olin 11 vuotta. Opetin matemaattisia aineita ja myös siellä hoidin rehtorin tehtäviä. Jyväskylässä olen nyt ollut 19 vuotta. Steinerkoulussa on alusta lähtien ollut antoisaa se, että jokaisen opettajan on mahdollista alusta lähtien osallistua pedagogiseen hallintotyöhön oman opetustyönsä lisäksi. Esimerkiksi Lahdessa aivan alkajaisiksi sain olla mukana lukujärjestyksen laatimisessa ja toisena vuonna menin mukaan valtakunnalliseen steinerpedagogiseen yhteistyöhön. Mukavaa syksyä!  

Viikon kasvo: Sarlotta-äiti

Tervehdys! Olen Sarlotta, kolmen steinerkoululaisen äiti. Tyttö aloitti nyt kolkkiluokan ja kaksospojat topun. Hoksasimme Steiner-koulun puolivahingossa, kun kuulimme että siellä alkaa vieraiden kielten opiskelu jo ekaluokalla. Tarkemman tutustumisen jälkeen koulun valinta oli helppoa ja syitä monta. Ehkä tärkeimpinä suhtautuminen lapsiin yksilöinä, oman ajattelun kehittyminen ja vertailun välttäminen, sekä keskittyminen kokonaisuuksiin nippelitiedon sijaan. Vapaalla pojat pelaavat jalkapalloa, sählyä (..ja pleikkaria), sekä breikkaavat ja soittavat kitaraa ja pianoa. Tyttö luistelee, käy partiossa ja soittaa viulua. Ja minä itse luonnollisesti kuskaan. Kuulin juuri eilen uuden sopivan tittelin itselleni – Taxi Mummy. Lisään sen tuonne tittelilistaan Futis-maman perään. Koitan myös itse ehtiä käymään jossain välissä Streetdance tunneilla. Ollaan tosi tavallinen perhe. Opiskelin aikoinaan tietotekniikkaa ja digitaalista kulttuuria. Teen töitä Soneralla IT-projektipäällikkönä. Mies Pete tuunaa äänentoistolaitteita JyväsMedialla ja käy ELYllä pitämässä turvallisuusvarautumisfoorumia. Perheemme asuu Sääksvuoressa. Meille muutti tänä kesänä hamsteri. Se sai nimen Jätski. Voisiko kivempaa olla, kuin pienen söpöpörröisen otuksen hoito. Ei voisi! Steinerkoulussa mukavinta on ihmiset. Lasten kivat kaverit, fiksut vanhemmat ja ajattelevaiset, hymyilevät opet. Elämässä tärkeintä on sisäsyntyinen ilo! Sarlotta