Blogitekstit - sivu 6

Viikon kasvo: Satu

  Viikon kasvo: Satu   Hei, olen Satu ja toimin 4. luokan opettajana. Työt koulussamme aloitin vuosi sitten. Oman luokan lisäksi opetan tänä vuonna 1.luokalle käsitöitä, 2. luokalle yhden viikkotunnin verran ympäristöoppia sekä olen säestäjänä 3.luokan eurytmian tunneilla. Saan siis oppia ja ihmetellä asioita monen pienen oppilaan kanssa. Minua on aina kiehtonut ihmisten elämänpolut ja se, miten itse kukin tähän hetkeen on tullut. Erityisesti tämä steinerpolku ja sille löytäminen kiinnostaa minua. Itse tälle polulle löysin ollessani töissä, tuolloin vielä koulunkäyntiavustajana, pienessä kyläkoulussa. Eräänä syksynä työkaveriksemme saapui opettaja, jolla oli steinerpedagoginen pohjakoulutus sekä myös lapset, jotka olivat olleet steinerpäiväkodissa. Kuunnellessani kiehtovia tarinoita tuosta pehmeästä ja kiireettömästä pedagogiikasta, aloin ottamaan siitä enemmän selvää ja seuraavaksi löysinkin itseni Snellun yleisopintojen parista. Tunsin löytäneeni oikealle polulle. Tuo polku johdatti minut luokanopettajan opintoihin ja sivuopintojen kautta antroposofiseen kyläyhteisöön työskentelemään ja elämään erityistukea tarvitsevien ihmisten kanssa. Tuolloin minusta myös tuli äiti. Elämää, yhdessä tehden ja oivaltaen, sitähän tämä pedagogiikka parhaimmillaan on. Se ei päästä helpolla, vaan laittaa kohtaamaan ihmisen ja asiat kokonaisvaltaisina ja kaiken tarkoituksenmukaisena. Jos yrittää fuskata, huomaa nopeasti, että se ei kanna hedelmää. Luokan edessä seisoessani olen nöyrästi oppimassa myös itse, enkä vain kaatamassa tietoa oppilaiden päälle. Ja onhan yhdessä tekeminen ja oivaltaminen myös paljon mukavampaa.  

Miksi Jyväskylän Steinerkoulu?

  Miksi Jyväskylän Steinerkoulu?   Miksi valitsimme lapsillemme Jyväskylän Steinerkoulun? Vanhemmat Sanna Jylänki, Pekka Ojala, Pia Pale ja Kirsi Vuosjärvi kertovat videolla. Tuottaja Pauliina Kinnunen FeelingProduction

Kirkkovierailu 1. & 2. luokat

  Kirkkovierailu 1. & 2. luokat   1. ja 2. luokka kävivät tutustumassa kaupunginkirkkoon. Ensin kierrettiin ja tutkittiin kirkkoa ulkopuolelta ja sitten sisältä. Sisällä saimme mukavan ja asiantuntevan esittelyn suntiolta ja harjoittelijalta. Kirkko oli osalle uusi kokemus ja sen kauniita yksityiskohtia ihailtiin kovasti. Oppilaat saivat käydä katsomassa miltä näytti, jos kirkkoa katsoi saarnatuolista. Yllä kaartui tähtikatto, josta etsittiin yhtä kuusisakaraista muiden ollessa viisisakaraisia. Sieltä se löytyikin. Kirkossa oli esillä ja leikittävänä hauska nukkekotikirkko, jonka katosta tarkkasilmäiset löysivät saman kuusisakaraisen yllätyksen. Saimme kutsun tulla toisenkin kerran, jolloin voisimme päästä tutustumaan kanttorin opastuksella urkuparveen ja ehkä vähän jopa kellotorniin. Tästä lupauksesta ja kellotornista riitti monilla oppilailla juttua loppupäiväksi ja mielikuvitus tuntui saavan siivet joissakin jutuissa.

Viikon kasvo: Mikko Autioniemi

  Viikon kasvo: Mikko Autioniemi   Hei! Olen Mikko ja ns. sudeettikuusamolainen täällä Jyväskylässä. Pohjoisen poikana ajattelen, että henkinen kotini on edelleen vanhalla kotiseudullani. Olen intohimoinen penkkiurheilija ja seuraan aktiivisesti etenkin jalkapalloa. Muita kiinnostukseni kohteita ovat mm. sarjakuvat ja musiikki. Suosikki sarjakuviani ovat historiasta kertovat tai historiaa sivuavat sarjakuvat. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti Tintti-sarjakuvat. Musiikkimakuani kuvaa parhaiten punk rock ja raskas bluespohjainen rock. Vaikka en itse soitakaan mitään instrumenttia, niin mielestäni musiikin kuunteleminen live-tilanteessa on mahtava kokemus. Käyn kohtalaisen ahkerasti katsomassa suosikkiartistieni keikkoja. Levyhyllystäni löytyy kuitenkin musiikkia laidasta laitaan. Musiikin harrastamiseen liittyy myös levyhyllyn täyttäminen. Historian opettajana ajattelen, että levy pitää omistaa fyysisenä kappaleena. Suosin siis edelleen analogista musiikkia digitaalisen musiikin sijasta. Omistan edelleen paljon c-kasetteja ja vinyylilevyjä. Keräilyharrastukseni erikoisuus on se, että kerään värillisiä vinyylilevyjä. Muuta vapaa-aikaani täyttää perhe, johon kuuluvat avovaimoni ja kaksi tytärtä. Steinerkouluun päädyin opettajaksi ystäväni ehdotuksesta. Tavallaan perin häneltä nykyiset tehtäväni. Neljäntoista vuoden jälkeen tuntuu siltä, että aika on mennyt nopeasti. Alkuun tein työtä opintojeni ohessa, mutta valmistuttuani Jyväskylän yliopistosta olen tehnyt opetusta täysipäiväisesti. Opetan koulussa pääasiassa historiaa ja yhteiskuntaoppia. Lisäksi opetan myös uskontoa ja elämänkatsomustietoa. Toimin tällä hetkellä myös koulumme 8.luokan luokanvalvojana. Olen viihtynyt talossa hyvin. Harvoin mikään työpäivä on samanlainen. Onko tämä sitten minun loppusijoituspaikkani niin mene ja tiedä! Aurinkoista syksyä kaikille! Mikko

Viikon kasvo: Tuija Laakso

  Viikon kasvo: Tuija Laakso   Hei kaikille! Olen Tuija ja toimin koulumme iltapäivätoiminta Sateenkaaren vastuuohjaajana sekä koulun hallinto- ja taloustehtävissä. Työhistoriani ennen steinerkoulua sijoittuu koulunkäyntiavustajan tehtäviin erityislasten parissa. Muutin Jyväskylään vuonna 2006 Haapavedeltä ja sattumien kautta hain Jyväskylän steinerkoulussa avoinna olevaa koulunkäyntiavustajan paikkaa. Olen nyt ollut talossa kymmenen vuotta , ensimmäisinä vuosina työskentelin koulunkäyntiavustajana luokissa, mutta vuosien varrella toimenkuvani on muuttunut. Iltapäivätoiminta käynnistettiin viisi vuotta sitten steinerkouluun omana toimintana, jolloin hyppäsin vastuuohjaajan saappaisiin. Koulupäivä ja iltapäivätoiminta muodostaa yhtenäisen polun, jota lasten on turvallista kulkea. Perheeseeni kuuluu mieheni ja aikuinen poika. Vapaa-ajalla nautin käsitöiden tekemisestä ja ulkoilusta. Tänä syksynä aloitin pitkän tauon jälkeen uudelleen sulkapallo harrastuksen. Pieniä aarteita Sateenkaaressa Iltapäivätoiminnassa pidän tärkeänä lasten osallisuuden ja osallistumisen vapaaehtoisuuden sekä päivän kiireettömän  ja myönteisen ilmapiirin. Minulle tärkeää on, että toiminta on monipuolista, suunniteltua ja laadukasta. Toiminnan suunnittelussa huomioidaan vuoden kiertokulku juhlineen. Arkipäivän ja juhlan vuorottelu luo rytmin ja ylläpitävät elämää. Työssäni nautin arjen kohtaamisista lasten kanssa, he tekevät työstäni jokapäiväisen seikkailun!   Kiireettömästi yhteistä polkua! Tuija        

Viikon kasvo: Eija Kallinen

  Viikon kasvo: Eija Kallinen   Opintiellä Tarinat ovat kiehtovia. Ne ovat ihmisen salaperäistä, sisäistä kerrontaa ja kuvamaailmaa menneisyydestä nykyhetkeen; äänteet ovat soljuneet sanoiksi, sanat maalanneet mielenmaisemia, tarinat kutoutuneet kuviksi menneistä ja tulevista, nähdystä ja näkymättömästä, koetusta ja kuvitellusta. Steinerkoulussa kerrotaan paljon tarinoita; kansansatuja, faabeleita, legendoja, luomiskertomuksia, eepoksia, matkakertomuksia, elämäkertoja jne.  Miksi? Kuultu tarina kulkee kuvina mielessämme, tempaudumme kuvan myötä tarinamatkan mukaan. Ne ovat opintomatkoja, ne piirtyvät mieleen, auttavat muistia ja oppimista. Mielikuvituksen herättämän innostuksen myötä sujahtaa mukaan uusiin asioihin. Vuosikymmenet opettajantyötä tarkoittaa tuhansia tarinoita. Oma tarinani liittyköön koulun tarinaan. Tapahtuipa kerran, että nuori opiskelijaäiti Oulussa vuonna 1983 luki lehdestä artikkelin steinerkoulusta. Kouluja oli Suomessa kolmessa kaupungissa, Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa. - Harmi, ei mitään mahdollisuutta, että lapseni pääsisi joskus steinerkouluun, ajatteli äiti.  Saman vuoden elokuussa Oulun steinerkoulun ensimmäinen luokka oli juuri aloittanut toimintansa. Nuori äiti ei vain tiennyt sitä vielä. Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti Jyväskylään. Silloin äiti jo tiesi, että tässäkin kaupungissa toimii jo vireä steinerkoulu, kuten Oulussa, Turussa, Porissa, Kuopiossa, Seinäjoella, Vaasassa, Espoossa, Vantaalla ja kohta jo Rovaniemellä ja Lappeenrannassakin. Puhelinsoitto Jyväskylän kouluun varmisti lasten tulevan koulupaikan. Kävi kuitenkin niin, että äiti aloitti koulutaipaleensa luokanopettajana samaisessa koulussa vuotta ennen esikoistaan. Perheen kolme lasta kulkivat koulupolkunsa esikoululaisesta ylioppilaaksi täysimittaiseksi kasvaneessa, 12-vuotisessa Jyväskylän steinerkoulussa ja lähtivät sitten uusille poluille. Äiti jatkoi opintietään tuiki tutuksi tulleessa koulussa oppilaidensa kanssa. Koulu on ollut merkillinen paikka. Aina ei ole voinut olla ihan varma kuka on opissa, kuka opettaa ketäkin. Lapset tarvitsevat aikuista, mutta yhtä varmasti aikuinen lapsia kehittyäkseen ihmisenä.  Tuntuu, että oppilaani ovat tehneet minusta opettajan, steinerkoulun luokanopettajan ja erityisopettajan. Opettajan työssä olen saanut toimia niin uutta luovien asioiden äärellä, että ajoittain se on tuntunut kerta kaikkiaan taiteelta. Ajan rattaat rientävät, asiat muuttuvat, lapset kasvavat, ope se vaan käy koulua.   Touhun ja tohinan keskellä yritän pitää mielessä: Käsitteet rasittavat muistia; Havainnollis-taiteellinen rakentaa muistia; Tahdonponnistus, tahdontoiminta vahvistaa muistia. (R.S.)   Tapaamisiin Eija                            

Viikon kasvo: Maarit Honkonen-Liimatainen

  Viikon kasvo: Maarit Honkonen-Liimatainen   Hei, olen Maarit. Tämä on neljäs syksyni steinerkoulussa. Opetan matematiikkaa ja maantietoa 7.-9. luokille sekä tietotekniikkaa. Työssäni innostun aina, kun oppilaat pohtivat yhdessä erilaisia ratkaisuja käsiteltäviin ongelmiin. Usein käykin niin, että luokasta löytyy useampia tapoja lähestyä asiaa, kuin osasin odottaakaan. Kotona kanssani samassa ruokapöydässä istuvat mies ja kolme lasta. Kolmen muun koulun arki on tullut tutuksi lukiolaisen, ysiluokkalaisen ja kuudesluokkalaisen kautta. Perheemme viikonloput kuluvat suurelta osin mökillä. Siellä suosikkipaikkani on kasvimaa, jossa kasvatan kaikenlaista pavuista ja parsakaalista porkkanaan ja valkosipuliin. Viljelen rennolla otteella: kaikki on plussaa, mikä kasvaa ja sitä, mikä ei onnistu, ei kannata miettiä. Näin touhu pysyy mielekkäänä. Myöhemmin syksyllä, kun sato on saatu talteen, linnoittaudun mielelläni sohvannurkkaan neuleen ja kahvikupin kanssa. Mukavaa syksyä kaikille! Maarit

Viikon kasvo: Sanna Jylänki

Vaihtoehto oppimiselle Olen Sanna Jylänki, neljän lapsen äiti, yrittäjä sekä aktiivinen somettaja sekä verkostoituja. Lapsistamme kolme käy Jyväskylän Steinerkoulua ja neljäs, vanhimmainen on jo ammattikoululainen ja käynyt kokonaan tavallisen peruskoulun.  Myös kaksi seuraavaksi vanhinta ovat käyneet ensimmäiset vuodet tavallista koulua, joten meillä on paljon vertauspohjaa. Aikoinani minäkin pidin Steinerkoulua outona paikkana, koska en ollut perehtynyt asiaan ja olin kuullut vain ”huhuja”. Kun kolme vuotta sitten alkoivat yhdellä lapsellamme vaikeudet tavallisessa koulussa, päädyimme verkostojeni kautta tutkimaan Steinerkoulua vaihtoehtona. Kyselimme tutuilta kokemuksia ja luimme asiasta paljon. Oppia tekemällä. Ihmisenä kasvaminen. Yrittäjäperheessä olemme tottuneet tekemään asioita eri lailla ja toki sama heijastui myös lapsiimme. Valitettavasti tavallisessa koulussa kaikkien opettajien kohdalla tämä kokeiluhaluisuus ei tullut kysymykseenkään, vaan kaikki olisi pitänyt tehdä samalla kaavalla. Niinpä tämä aiheutti huomattavia ristiriitoja tuolloin. Meidän maailmassamme kun jokainen on yksilö ja tekee asioita eri tavalla, silti onnistuen ja oppien. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kunpa olisin aikoinani itsekin päässyt Steinerkouluun ja olisimmepa jo esikoisen kohdalla tienneet etsiä tätä vaihtoehtoa. Niin paljon steinerilaisuus on muuttanut lapsia ja elämäämme. Koko perheen elämää. Koulusta tuli paratiisi! Kun ensimmäinen steineriin tullut lapsemme oli käynyt koulua puoli vuotta, oli koulusta hänelle tullut paratiisi, entisen koulukauhun sijaan. Kouluun oli ihana mennä ja lomatkin tuntuivat turhilta. Oli kiva olla koulussa, oli ihanaa saada huokaista – nyt tiedämme että lapset saavat kasvaa omiksi persoonikseen turvallisesti kokeillen.  Puolen vuoden jälkeen päätimme, että nuorimmaisemme saa aloittaa koulutaipaleensa Steinerissa ja samaan syssyyn siirsimme kolmannenkin samaan kouluun. Jokaisen kohdalla iloa ja riemua on joka päivä. Koskaan ei enää kouluun lähteminen ole ollut ikävää. Joka päivä koulusta tullessa kaikilla on kerrottavana vain mukavia asioita. Toki joskus on pieniä murheitakin, mutta ne selvitetään aina heti yhdessä. Perhe, lapset, opettajat, vanhemmat. Yhdessä – mutta jokaista kunnioittaen. Puhuen yhdenvertaisesti. Yhdessä kehittäen Yrittäjänä sitä monesti vertaan omia toimintatapojani steinerilaisuuteen, tekemällä oppien, yksilöllisyys huomioiden! Se tuottaa mielihyvää ja siten oppii parhaiten. Innostus säilyy. Eihän tämä malli tietenkään kaikille sovi, mutta uskon ja tiedän, että hyvin monelle sopii varmasti! Rohkaisenkin kaikkia tutkimaan tätä vaihtoehtoa lapsensa koulutielle. Kokemuksesta voin sanoa, että kesken lukuvuoden tai jo alkaneen koulutienkään vaihtaminen ei ollut tippaakaan ongelmallista. Kaikki sujui kivutta ja arki rullaa nykyisin ihanasti. En voi kuin olla kiitollinen tästä opinahjosta, joka päivä! Innostuin koko jutusta niin paljon, että halusin mukaan myös kehittämään koulua, jotta useampi perhe löytäisi tämän mahtavan mahdollisuuden. Siispä lähdin melko pian mukaan myös vanhempien tukiyhdistykseen, joka ylläpitää tätä yksityistä koulua. Oma osaamiseni painottuu etenkin markkinointiin jota tarvitaan ihan yhtälailla kouluissa,  yhdistyksissä, yrityksissä, oppilaitoksissa, julkisella puolella kuin monessa muussakin paikassa. Meidän yhdessä pitää kertoa mitä olemme, mitä teemme ja miksi tulla juuri meille. Arkisia juttuja siis. Ei mitään sen ihmeempää. Värikästä ja ihanaa syksyä sinulle! Sanna Jylänki

Viikon kasvo: Sari Makkonen

Olen Sari Makkonen, Jyväskylän steinerkoulun hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja. Tyttäreni on koulussa 6:lla luokalla. Jyväskylän steinerkoulun valinta oli meille käytännön ratkaisu: koulu sijaitsee keskellä kaupunkia. Lapsi saa käydä samaa koulua riippumatta siitä, missä päin kaupunkia asumme. Vuosien mittaan Steinerkoulussa "parhaimmaksi" asiaksi on osoittautunut tekemällä oppiminen ja taidepainotteisuus. Tytärtä lainatakseni: "Parasta on, kun saa tehdä itse alusta asti. Niin kuin silloin kun teimme viljasta leipää ja karstasimme villaa". Koska me vanhemmat emme ole itse päivisin koulussa, on kiva kuulla tyttäreltä, mitä siellä koulussa tapahtuu. Koulussa pitää saada olla myös eri mieltä, opettajalla ei aina ole ehdotonta totuutta. Tärkeää on opettaa lapset ajattelemaan itse ja luottamaan omaan ajatteluun. "Open kanssa väiteltiin, onko dromedaarilla yksi vai kaksi kyttyrää ja minä olin oikeassa!", ilmoitti tytär koulusta tullessaan. :D Voltairea lainaten: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa se." Sari Makkonen